Tunneäly – määrittelyä ja käsitteistöä

Tunneäly on oikeastaan aina kiehtonut minua sanana ja käsitteenä; jo silloin, kun virheellisesti kuvittelin sen tarkoittavan tunteella ajattelua.

Tunneäly käsittenä ja terminä sekä tunneälyteoriat lähtivät kehittymään jo vuonna 1920, kun yhdysvaltalainen kasvatustieteilijä Edward L. Thorndike kuvaili ”sosiaalista älykkyyttä”, jolla hän tarkoitti peruskykyä ymmärtää ja motivoida toisia ihmisiä. 1940-luvulla älykkyystesteistä tunnettu yhdysvaltalainen psykologi David Wechsler selvensi, ettei älykkyystesteillä ole painoarvoa, mikäli tunnenäkökulmat jätetään huomioimatta. Myöhemmin tunneälykkyydelle loi pohjaa yleistä älykkyyttä käsitteenä kritisoinut, ja kahdeksanosaisen moniälykkyysteorian kehittänyt yhdysvaltalainen psykologi Howard Gardner, jonka teoriasta löytyvät sekä intrapsyykkinen että interpsyykkinen älykkyys. Tässä teoriassa intrapsyykkisesti älykkäitä ovat ne ihmiset, jotka ovat tietoisia tunteistaan, ajatuksistaan, motiiveistaan, kyvyistään ja puutteistaan, tämän ansiosta he kykenevät ymmärtämään itseään ja tunne-elämäänsä. Interpsyykkisesti älykkäät ihmiset ymmärtävät hyvin muita: muiden tunteita, tarpeita ja tarkoitusperiä, he osaavat keskittyä hyvin toisiin ihmisiin. Interpsyykkinen älykkyys on kykyä olla toisten kanssa vuorovaikutuksessa.

Termi tunneäly (emotional intelligence) on mainittu ensimmäistä kertaa 1960-luvulla yhdysvaltalaisessa lehdistössä, mutta ensimmäistä kertaa sen omana käsitteenä mainitsi vuonna 1985 Wayne Payne väitöskirjassaan ”Tunnetutkimus: tunneälyn kehittyminen”. 1980-luvulla kehiteltiin alustavia tunneälyteorioita (Stanley Greenspan ja Peter Salovey & John Mayer), mutta varsinaisesti tunneäly tuli maailman tietoisuuteen vuonna 1995, kun amerikkalainen psykologi ja toimittaja Daniel Goleman julkaisi kirjan, joka suomennettuna ilmestyi kaksi vuotta myöhemmin nimellä ”Tunneäly. Lahjakkuuden koko kuva. Käsittelen blogissani tunneälyä ja tunneälyteorioita sellaisina, kuin ne nykyään käsitetään ja määritellään.

Tieteelliseen tutkimuksen näkökulmasta tunneäly nähdään joukkona tunteisiin liittyviä kykyjä ja taitoja, joita tulee pystyä mittaamaan luotettavasti. Mayerin ja Saloveyn tunneälyteoria jakaantuu neljään osa-alueeseen; tunteiden havaitseminen, ajattelun tunneperäinen tukeminen, tunteiden ja tunnetiedon ymmärtäminen, tunteiden säätely ja hallinnoiminen. Vuonna 2005 tunneälytutkija, psykologi ja filosofi Mikael Saarinen tiivisti City-lehdessä seuraavasti; Tunneäly on kykyä hyödyntää tunteita ja tunnetietoa omassa ajattelussa ja toiminnassa.”

Tunneäly on näkökulma, jonka mukaan älykkyys on muutakin kuin sen kognitiiviset osa-alueet, kuten muisti ja ongelmanratkaisukyky, älykkyys on enemmän kuin ÄO. Tietoisuutta toisten ihmisten tunteista ja oikeanlaista reagointia toisten ihmisten erilaisiin tunnetiloihin kutsutaan sosiaaliseksi älykkyydeksi joka on oma osa- alueensa. Toisten tunteiden havainnointi ja tietoisuus niistä vaatii empatiaa, kykyä asettua toisen ihmisen asemaan ja havaita myös sanattomia viestejä. Usein tunneäly ja sosiaalinen älykkyys niputetaan yhteen, ja näin saatua kokonaisuutta esimerkiksi Mikael Saarinen ja Marja Kokkonen kuvailevat kirjassa ”Tunneäly – kohti kokonaista elämää” seuraavasti: ”Tunneäly on kykyä tunnistaa ja tulkita itsestä ja toisista ihmisistä nousevia tunteita sekä tuottaa näistä tunnehavainnoista asianmukaisia päätelmiä ja säätelytoimia oman ajattelun ja toiminnan tueksi”.

Daniel Golemanin mukaan tunneälykkyydessä on oleellista nähdä seuraavat neljä peruselementtiä yhtenä kokonaisuutena: 1. itsetietoisuus 2. motivaatio ja kyky suuntautua tavoitteitamme kohden, palautua pettymyksistä sekä hallita stressiä 3. sosiaalinen tietoisuus ja empatia 4. kyky olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa, kommunikoida, saada aikaan yhteisiä sopimuksia, sekä luoda positiivisia ja kunnioittavia yhteyksiä toisiin ihmisiin.

Pari huomioitavaa seikkaa: Tunneäly ei liity persoonallisuuteen tai ihmisen sosiaalisuuteen vaikka sen puute juuri näissä näkyykin. Tunneälyä voidaan kaikilla neljällä Golemanin mainitsemalla osa-alueella kehittää stimuloinnilla, jatkuvalla harjaannuttamisella ja systemaattisella oppimisella.

Kirjoittajan täsmennyksiä. Edward L. Thorndiken kuvailema ”sosiaalinen älykkyys” ja nykyisin käytetty sosiaalinen älykkyys -termi eivät ole täysin toisiaan vastaavia. Howard Gardnerin moniälykkyysteorian intrapsyykkisestä ja interpsyykkisestä älykkyydestä käytetään myös termejä intrapersoonallinen ja interpersoonallinen älykkyys. Tunneälyä käsiteltäessä nähdään joskus käytettävän termejä älykkyys ja lahjakkuus kuvaamaan samaa asiaa. Tämä on mielestäni siinä mielessä harhaanjohtavaa, että pidän lahjakkuutta lähinnä stabiilina ja muuttumattomana valmiutena johonkin, kun taas esimerkiksi tunneälykkyys ja sosiaalinen älykkyys ovat taitoja, joita on mahdollista harjoitella ja niitä voi kehittää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: